Lapin taikalintu haluaa tutustua

Oletko päässyt juttelemaan kuukkelin kanssa? Tällä höyhenpallerolla on tosi paljon erilaisia ääniä, se kujertaa, naukuu, rääkyy ja visertää.

Mie vietin pääsiäistä Ounasjoen sivuhaaran rantatörmällä erämökissä ja siinä talvikalastuksen lomassa kesyttelin metsikön kuukkeleita kuvattavaksi. Aivan kädelle asti ihmisiin tottumaton kuukkeliperhe ei suostunut tulemaan, mutta kylläkin metrin päähän porraskaiteelle. Vaihdettiin kuukkeleiden kanssa kuulumisia, matkin niiden naukaisuja ja ne epelit tuntuivat vastaavan minulle.

Lapin rakastettu taikalintu, utelias ja rohkea vaeltajien kaveri haistaa nuotiosavut ja lehahtaa viereen kärkkymään makupaloja. Kuukkeli on paikkalintu, se asuu noin parin neliökilometrin reviirillään, mutta piipahtelee pieniä ruokareissuja lähiympäristössä. Kuukkeli lentää vain harvoin kymmentä kilometriä kauemmas pesäpaikaltaan. Se on pariuskollinen eli pysyttelee saman valittunsa kanssa ikänsä kaiken, lähemmäs viisitoista vuotta. Kesän poikueesta osa saattaa jäädä vanhempiensa avuksi seuraavia pesueita hoitamaan jopa pariksi vuodeksi, ennen kuin etsivät lähistöltä oman reviirinsä.

Suomessa kuukkeli on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on pienentynyt valtavasti 1900-luvulla avohakkuiden ja tehometsätalouden seurauksena. Aikaisemmin kuukkeli asusteli koko maassa, nyt yhtenäisenä esiintymänä enää vain Lapissa. Suomella on kuukkelista erityisvastuu, koska noin puolet EU:n kuukkeleista pesii Suomessa. Kuukkelin varsinainen valtakunta sijaitsee Siperian taigametsässä.

Tiesitkö, että kuukkelin lempiruoka on raaka liha? Se on Suomen pienin varislintu ja varisten tapaan syö lähes mitä vain, hyönteisiä, marjoja, haaskoja ja retkeilijöiden eväitä, erityisesti makkarat kelpaavat. Kuukkeli ryöstää pikkulintujen pesiä ja popsii niiden poikaset. Kesäisin kuukkeli kerää ahkerasti ruokavarastoja, se piilottaa saaliinsa kaarnan koloihin ja lupon sekaan. Sen yksi konsti on liimata saalispala syljellä hennon oksan päähän, jolloin oksa ei kestä isompien lintujen painoa, ja näin sapuska jää kuukkelin käyttöön. Kuukkelit ovat älykkäitä siipiveikkoja, ne muistavat hyvin herkkupiilonsa.

Lapissa kuukkeli on onnenlintu, hyvien sattumusten sanansaattaja. Kuukkelin rauhaa ei saa häiritä, eikä sitä saa vahingossakaan tappaa. Metsästäjän sielu nimittäin siirtyy maallisen vaelluksen jälkeen kuukkeliin. Jos joku pyhän sielulinnun surmaa, hän menettää metsästysonnensa ikuisiksi ajoiksi.

Etelämpänä, paikoin Etelä-Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa kuukkeli on mielletty onnettomuuksia ennustavaksi. Saksaksi kuukkeli on unglückshäher, pahanonnennärhi. Pohjoissaameksi kuukkeli on guovssat, se viittaa toiseen saamenkielen sanaan, guovssahasat, revontulet. Lapin ihmisten mielestä kuukkelin hieno pyrstö loimottaa ja ruskottaa kuin revontulet, kun eloisa lintu puikkelehtii kuusikossa.

Ko solet jonnekki matkala ja kuukkeli sujahtaa tien yli, niin son enne, että perilä oottaa jotaki miehleistä.

Lapin taika lentää kuukkelin siivillä, se odottaa Sinua. Tule tutustumaan. Kun Lapin reissullasi haluat kuukkelin syövän kädestäsi, tarjoa sille pieniä lihapalasia ja suosiosi on taattu.

Kiitos kun luit juttuni, katsotaanpa minne lennetään seuraavaksi…