Kuvankaunis kaamos

Kaamos on ajanjakso, kun aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle napapiirin pohjoispuolella. Kaamos on sitä pidempi mitä pohjoisemmassa ollaan. Utsjoen Nuorgamissa kaamos kestää 25.11.–17.1. eli yli 51 vuorokautta. Muoniossa aurinko painuu mailleen 10.12. ja kaamos kestää 24 vuorokautta, Kittilässä se alkaa 14. 12. ja aurinko pysyy piilossa 16 vuorokautta. Hieman etelämpänä Sodankylässä kaamos kestää enää muutaman vuorokauden. Kaamos tuntuu kuitenkin viipyilevän kauemmin, koska marraskuussa aurinko möllöttää taivaalla vain hetken ja tammikuussa se kurkistelee horisontin takaa aluksi ihan pikkuisen kuin tarkistaakseen, että ovatko tunturit entisillä paikoillaan.

Kaamoksen toinen nimi on polaariyö. Yön pimeyttä kaamoksessa ei kuitenkaan ole juuri lainkaan. Aurinko ei nouse, mutta se paistaa ilmakehän yläosiin ja sieltä siroaa napapiirin pohjoispuolelle hajavaloa. Nuo pilviin ja lumeen heijastuvat auringon kajot valaisevat ja taivas on täynnä ihmeen kauniita värisävyjä, vaaleanpunaista, turkoosia, violetin hehkua ja persikan oranssia. Aamupäivällä ja iltapäivällä koko maisema kylpee sinisessä hämärässä ja öisin tuikkii tähtitaivas, kuutamo ja revontulet.

Tämän vuoden kaamos oli melkoisen pilvinen hämärähyssy, kaunis kumminkin vaikka tähtitaivas pysytteli piilossa. Talvipäivän seisauksen aikaan 21.12. kahdeksan aikaan illalla olimme tunturilla kuikuilelmassa, josko vilauksen näkisimme erityisestä joulutähdestä, Jupiterin ja Saturnuksen yhtymästä. Edellisen kerran tämä tähtitaivaan ihme on näkynyt noin 800 vuotta sitten keväällä1226.

No eipä joulutähti meille pilviverhon takaa esittäytynyt, mutta sen tuikkeen jollakin tavalla tunsi. Jotakin suurta ja historiallista nyt on maailmassa tapahtumassa. Tuntuuko Sinustakin siltä?

Kesänkitunturi Ylläksellä marraskuun lopulla odottelee jo kaamoksen tähtiöitä.
Kaamoksen kauniit sävyt näkyvät pilvisinäkin päivinä. Kuvan otin joulun alla Ylläksellä.
Tunturin tykkypuut ovat kuin lumimaisemassa vastaan käveleviä salaperäisiä otuksia.
Lapin kävijöille tämä on tuttu paikka, nappasin kuvan joulun alla Ylläksen maisematieltä.
Kutunivan talvehtivat joutsenet kaamostaivaan alla.
Ihanat Pallastunturit ja violetinpunainen kaamosvalo. Tähän väriin ja hehkuun ei kyllästy ikinä.
Sininen on kaamoksen väri.
Turkoosi lupaus taivaanrannassa Pallaksella, vielä muutama päivä ja aurinko kurkistaa horisontin takaa.
Kaamoksen kauneutta Ylläksellä.
Eikö olisikin upeaa lumikenkäillä tai hiihdellä tällaisessa valaistuksessa?
Tammikuun alussa Muonion Olostunturilla.
Hehkua taivaanrannassa, Muonion Vuontisjärvi odottaa keväisiä pilkkipäiviä.
Jouluna Levitunturilla napattu nopea kännykkäräpsäys kuutamosta, kaamoksen sininen näkyy yölläkin.
Auringon ensi säteet tuntuvat sulattavan sydämenkin. Kuva on kelkkareissultani muutama vuosi sitten.
Sieltä se sitten nousee, kauan kaivattu aurinko. Tällaiset värit ovat tunturilla tammikuun loppupuolella.
Lommolotunturin rinteellä helmikuun lopulla lumikenkäilijä saa kylpeä lumessa ja valossa.
Helmikuussa aurinko maalailee Ylläksen rinteillä upeita sävyjä hangelle.

On jo tammikuun alku, ei mene enää kauaa, niin aurinko nousee ja huikea hehku syttyy tänne pohjoisen Lapin lumille. Mahtavaa, juuri sitä tässä tarvitaankin.

Maailma on mennyt melkoisen hulluksi koronan myötä, me Lapin pienet yrittäjät olemme aikalailla ihmeissämme, miten tästä ponnistetaan eteenpäin. Mutta olen aivan varma, että kyllä tämä vielä hyväksi muuttuu, ei epäilystäkään. Vanha viisauskin sanoo, että juuri ennen auringon nousua yö on pimein. Ja nyt valo jo voimistuu päivä päivältä.

Kiitos kun luit ja valoisat terveiset Sinulle tuntureilta!

Paula

2 kommenttia blogitekstiin “Kuvankaunis kaamos

  • Upeat kuvat ja kaamoksen värit. Tuota se on parhaimmillaan, valitettavasti viime vuosina vain harvoin on ollut selkeää.

    • Kiitos kommentista! Kyllä se vielä selkeitä pakkasiaki pitelee, meilä on monia kauhniita talvipäiviä tulossa 🙂 Ja jos pilveä vain pukkaa, niin ihhailemma niitä sitte 🙂 Kaunista talvea!

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.