Tästä se alkaa

Terve! On kyllä hienoa, kun Sie olet siinä.

Tiedätkö miksi? No siksi, kun minulla on aavistus, että meillä olisi toisillemme paljonkin annettavaa.

Tykkäätkö olla luonnossa? Onko Sinusta hienoa katsella kesän puhkeamista, kuunnella lintujen laulua ja puron solinaa? Kiinnostaisiko Sinua tietää, mikä kasvi työmatkallasi ojan varrella kukkii ja mitä vaikutuksia tuolla kasvilla juuri Sinun hyvinvointiisi olisi? Sillä nimittäin saattaa olla vaikutuksia, jopa hämmästyttäviä. Luonto on monipuolinen aarreaitta.

Minulle olisi ilo viedä Sinut luontoon näkemään ja kokemaan, oppimaan ja rentoutumaan. Metsät, rannat ja niityt, niin eräpolut kaukana kansallispuistoissa kuin viereisen puiston nurkkauskin tai oman pihan piennar, kaikki ovat täynnä elämää ja mahdollisuuksia. Siellä muhii ja kehii antoisaa tapahtumien paljoutta, mitä ei ehkä huomaa panna merkille arjen pyörityksessä.

Luonnossa on salaisuuksia. Kun niiden äärelle ehtii pysähtymään, ne aukaisevat aivan uudenlaisen elämänpiirin, taikamaailman. Sinne taikamaailmaan haluan tällä blogillani avata oven. Katsellaan ja koetaan yhdessä Luontoäidin suuria ja pieniä ihmeitä, kutsun Sinut hiljaisille poluille.

Koska asun Lapissa, tarkemmin sanoen Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeessa, suurin osa postauksistani tulee sijoittumaan tänne Länsi-Lappiin. Nämä maisemat ja tunturipolut tulevat Sinulle vielä tutuiksi. Laitanpa tähän maistiaisiksi muutamia kuvia.

Tällaisen kuusimetsän syliin voit sukeltaa melkein missä päin Suomea vain. Tämän kuvan olen näpännyt Pyhäjoen luontopolulla Pallasjärven rantamilla.
Syksy siinä jo kurottelee sormillansa ja nipistelee kasvustoja. Hämyä, suloista rauhaa ja pienoista haikeutta, puro laulelee viimelaulujansa ennen talven tuloa.
Helmikuu ja tykkylumet Lommoltunturin rinteellä. Lommoltunturi kohoaa lähellä Pallasjärveä. Tunturille pääsee helposti polkua pitkin parkkipaikalta, vien Sinut sinne vaikka kesällä keskiyön auringon aikaan. Tunturimaisema on majesteettisen kaunis kaikkina vuodenaikoina.
Pallastunturit Muonion Vuontisjärveltä katsottuna, yllin kyllin puhdasta taivasta ja kristallinkirkasta vettä. Kotikontuni ja yksi lempipaikoistani.

Aina ennen kun reissuun lähdetään, opas tietenkin esittelee itsensä. Blogin otsakkeessa ehdin jo sanoakin, että nimeni on Paula Sieppi. Olen syntynyt Muonion perällä lähellä Enontekiön rajaa aika kauan sitten… hmm, sopivan kauan. Ihminen on aina sopivan ikäinen.

Mie puhun murretta, pohjoisen Torniojokilaakson muhevaa meänkieltä. Kirjoittaessani käytän sitä vähän ja harkitusti, heitän mukaan vain miet ja siet, mutta tulevilla videoilla juttelen kotimurteellani. Tiedän, että murretta on hankala lukea, mutta mukava kuunnella.

Koulutukseltani olen puutarhuri, eräopas, keruutuoteneuvoja ja olen suorittanut luonnontuotealan ammattitutkinnon. Minkä sille voi, kun on metsässä kasvanut, niin luontokoulutukset houkuttivat ja koukuttivat.

Kirjoittaminen on myös yksi mielipuuhistani, sitä olen opiskellut Jyväskylän Yliopiston kirjoittajakoulutuksessa. Kun nämä kaksi yhdistää, kirjoittamisen ja luonnon, niin mikä siitä tulee… hep, Ihana Luontoblogi!

Sitten on vielä kuvataide. Se on kolmas rakas aihepiirini. Taidetta olen opiskellut jonkin verran ja pitänyt monia taidenäyttelyitä ympäri Suomen. Tuumailen tässä, että miten yhdistäisin kuvataiteenkin Ihanaan Luontoblogiini… Ehkäpä voisin opettaa Sinulle vaikka kasvien ja eläinten piirtämistä tässä yhteisen matkamme varrella.

Ai niin, mitä Sie sitten antaisit minulle? No aikaa, aika on kallisarvoista. Kiitos Sinulle siitä, arvostan todella paljon, että luet postauksiani.

Olet lämpimästi tervetullut kanssani metsäpoluille!

Lähe völhjyyn, toivoo Paula

PS: Kaikki tässä Blogissa käyttämäni kuvat ovat omiani ja tekijänoikeudella suojattuja.

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *