Tuttuun tyyliinsä kesä rynnisti taas yhdessä hujauksessa Lapin perukoille. Toukokuun 30 päivä olin vielä uimassa jäiden seassa, mutta sitten iskikin helle ja jäät haihtuivat ilmaan suurin piirtein puolessa tunnissa.
Yötön yö on alkanut tuntureilla, Muonion korkeudella aurinko jää killumaan horisontin yläpuolelle 28.5. ja seuraavan kerran se sukeltaa piiloon taivaanrannan taakse 17.7. Saamme siis nauttia armaan auringon säteilystä täällä Pallaksella yhtäjaksoisesti 50 vuorokautta, mitä nyt pilvet aurinkoa välillä vähän varjostavat.
Lapin yölläkin paistava aurinko johtuu siitä, että maapallon pyörimisakseli on kalteva kiertorataansa nähden. Kesän aikana maapallon pohjoinen puolisko on kallistuneena aurinkoon päin, eikä aurinko näin ollen katoa horisontin taakse maapallon pyörähtäessä akselinsa ympäri.
Yötön on taika-aikaa, jolloin kaikki kasvaa, kukkii ja kehittyy aivan kuohuten elämän vimmaa ja voimaa. Jos jäisi katselemaan koivun lehtien puhkeamista, avautumisen melkein erottaisi silmillä, niin nopeaa on kaiken vihreän ryöppyäminen esiin. Heräävä kesä ja yötön yö on juhlavaa ja häkellyttävän kaunista koettavaa tuntureilla.
Olin kesäkuun ensimmäisellä viikolla kouluttamassa Lappian luonnontuotealan opiskelijoita Pallaksella sellaisesta mielenkiintoisesta aiheesta kuin metsän ja luonnon parantava voima, ja kävin työrupeaman päätteeksi pyrähtämässä pienen yöreissun Taivaskeron päällä. Oli ihana käydä tervehtimässä yöttömän yön aurinkoa hiljaisella tunturilla.
Mitäpä miettivät yöttömän yön yksinäiset kulkijat? No nauttivat olostaan, mie ainakin. Tunturille noustessa muita ääniä kesäyössä ei kuulunut kuin sinirinnan, Lapin satakielen uskomattoman taidokas liverrys. Sinirinta pesii Pallaksen tunturikoivikoissa. Juuri avautuneet koivun lehdet tuoksuivat ja taivas hohti helmiäisenä, hyvä oli kulkijan astella valmista polkua.
Kansallispuistoissa on erittäin tärkeää pysytellä rakennetuilla reiteillä. Pallas-Yllästunturin kävijämäärä on jatkuvasti kasvussa, kävijöitä on vuosittain reilu puoli miljoonaa. Ajatteleppa, jos vaikka noin joka viides saa päähänsä kuljeksia tunturikankaallla miten sattuu… satatuhatta tallaajaa tekee yhdessä kesässä lopun tunturin herkästä kasvillisuudesta.
Metsäjänikset kisailivat puron reunamilla, niiden vaaleat korvakarvat ja pumpulitupsuhännät vilahtelivat vihreän seassa. Pupuilla näytti olevan kiihkeät karkelot parhaimillaan. Porot makoilivat rauhallisena ja tyytyväisinä, eivät edes päätään kääntäneet yöttömän yön kulkijan kävellessä ohi.
Mitä korkeammalle tunturilla yöaikaan nousee, sitä hehkuvampia ovat värit. Yleensä tunturilla tuulee aina, mutta yöllä tuiverrus saattaa asettua. Hiljaisuus antaa oman lisänsä maiseman majesteettisuuteen.
Kivirakalle noustessa myös toinen tunturin pesimälintu, pulmunen, lauleli kesä rinnassaan. Sen toistuva, hauska viheltely kantautui kauas. Pulmunen on vaaleana pyrähtelevä kevään airut ja myös Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslintu.
Vihreä puskee vauhdilla esiin kaikkialta, mistä lumi on jo vetäytynyt. Ohutlumisia paikkoja, mistä tunturituuli pyyhkii suojaavan lumikerroksen pois, sanotaan tuulenpieksämäksi. Näillä alueilla, tuulenpieksämillä sinnittelevät kasvit kilpailevat elinpaikastaan kylmänkestävyydellä. Painanteita, joista lumi sulaa viimeisenä pois, sanotaan lumenviipymiksi. Lumenviipymillä viihtyvät kasvit tarvitsevat lumen suojan talvella ja ne puolestaan kilpailevat elinpaikastaan kasvun ja kukinnan huimalla nopeudella.
Kivirakallakin on pysyttävä reitillä. Kivien väleissä ja pinnoilla kasvaa mitä ihmeellisimpiä sammaleita ja jäkäliä, ne ovat kuin herkkiä koruja. Yöauringossa kaikki hohtaa ja kimaltaa kultaisissa sävyissä, tunturi lumoaa kulkijansa.
On erittäin ikävää ja valitettavaa, että ihmiset pinoavat tunturin päällä kivikasoja. Miksi? Miksi nämä kauniit jäkäläkivet, jotka ovat maanneet paikoillaan tuhansia vuosia, pitää nostella rumille ja epäluonnollisille keoille pilaamaan luonnon muovaamaa maisemaa? Potkin ja hajotan aina kulkiessa kasoja nurin, ja kehoitan Sinuakin tekemään näin. Jos näet jonkun pinoavan tunturikiviä päällekkäin, keskeytä homma ja käske asettamaan kivet takaisin omille paikoilleen. Kivikasojen tekeminen on kansallispuiston järjestyssäännöissäkin kielletty.
Taivaskeron päällä on yksi sallittu kivikasa, korkeimman huipun merkki, missä on myös vuoden -52 olypmpialaatta. Kaikki muut ihmisten tekemät kivikeot pitäisi pikimmiten tasata pilaamasta ja häiritsemästä tunturin näkymää.
Tunturin huipulle on mukava istahtaa ihailemaan ja nauttimaan yöttömän yön kauneudesta ja värien sinfoniasta. Tunturi on kuin luontoäidin juhlasali, ja nyt on sytytetty kesän juhlavalaistus. Kyllä kelpaa kulkijan tuumailla omiaan ja antaa sielun ja mielen levätä.
Jos Solet tulossa Laphiin, niin tule kesälä käyhmään, yöttömän yön aikhaan. Ko Sie kapuat tunturin pääle keskiyölä aurinkoa kattohmaan, niin siinä son, siihen jääpi Sinun syän kiini ja myöthään halvaat tunturille takasi. Vaikka Sie lähet Lapista, niin Lappi ei lähe Sinusta.
Kiitos kun luit, tavataan tunturilla!
Paula
Kiitos kuvista. Niissä on tunnelmaa ja upea pohjoisen kesäyön valo.
Kiitos kommentista 🙂 Yöttömän yön valo on upea, kesäyössä on samanlaista hehkua kuin kaamoksen päivässä.