Luminen taikamaailma

Lumi kertoo tarinoita. Vaellus lumisessa metsässä on aina elämys, lumesta voi lukea luonnon moninaisia tapahtumia, eläinten liikkeitä, pakkasjaksojen vaihteluita ja vaikka tuulen suuntia ja voimakkuutta. Saamelaisilla on lumelle paljon eri sanoja, esimerkiksi oppas umpihanki, čearga kova kinos, seańaš maata vasten oleva raelumi, sarti lunta kerrostunut märälle pinnalle, ja monia muita kuvaavia sanoja.

Lumi kertoo edellisten päivien tapahtumista ennen lumisadetta, kuvan otin viime keväänä. Tässä on kettu keväthangilla kaivellut myyrän lumen alta ja jatkanut tyytyväisenä matkaansa. Lumikenkäni tuore jälki kuvassa vasemmalla.

Luonnonlumen, taivaalta satavan lisäksi on olemassa tykkilumi. Tästä ihmisen tekemästä, koneen kidasta syöksevästä lumesta rakennetaan mm. lumilinnat ja laskettelurinteiden pinnat. Luonnonlumi ja tykkilumi koostuvat samoista ainesosista, vedestä ja ilmasta, mutta syntymekanismi on erilainen.

Luonnonlumi syntyy kun vesisade kiteytyy pakkasilmassa kiteiksi ja hiutaleiksi, tykkilumen teossa vesi johdetaan paineella lumitykin suuttimista ilmaan ja vesi kiteytyy maahan pudotessaan lumeksi. Tykkilumen kidemuoto on erilainen, siinä ei ole niin paljon ilmaa kuin luonnonlumessa. Tykkilumi pakkaantuu tiiviiksi ja kestää luonnonlunta paremmin lämpötilaeroja.

Lumilinnaa rakentamassa

Olen jo monia vuosia veistänyt lumeen taideteoksia, reliefejä lumilinnojen seinille. Torassiepin lumilinna Muoniossa, Harriniva Oy:n lumiravintola/hotelli on vakiokohteeni ja siellä myös opetan eräopasopiskelijoille lumen veistämistä. Nämä talviset viikot lumilinnan teossa ovat aina hauskoja, mutta tietenkin tähänkin tekemiseen liittyy monenmoista haastetta. Työtä tehdään sään armoilla. Joka vuosi talven tullen tähyilemme taivaalle ja toivomme napakoita pakkasia, jotta päästään lumentekoon. Tykkilunta voidaan tehdä vain pakkasella ja lumen tuotto on täysin suhteessa pakkaslukemaan. Optimiolosuhteet ovat noin viidessätoista pakkasasteessa.

Kun tykkilumikasa on tarpeeksi mittava ja pakkasta riittää, aletaan lumilinnaa kyhäämään kasaan. Tänä vuonna kuvasin linnaa tehdessä pieniä videonpätkiä ja laittelenpa ne nyt tähän katsottavaksi. Videoilla esittelen hieman lumilinnan rakenteita ja lumen veistämistä.

Näin lumilinna syntyy…

Kun lumikupoli on jäätynyt vankasti muotoonsa, rakenteet sen sisältä puretaan. Jäätymiseen menee aikaa ainakin yksi yö, plussakelillä tai liian pienillä pakkasilla rakenteita ei voi purkaa, on odotettava kipakampia pakkasia. Lumirakentamisen piirissä toimivat yrittäjät ovat tosiaankin ilmojen armoilla.

Linnan rakentamisen seuraava vaihe on seinäreliefien veistäminen ja se on minun heiniä. Lumikupoliin pystytetään telineet, jotta pääsen kipuamaan viiden-kuuden metrin korkeuteen ja aloittamaan taiteilun. Tietenkin minun on ensin suunniteltava kuvat tarkoin, kehiteltävä niiden tarinat ja piirrettävä luonnokset. Otan luonnoksista kopiot, jotka laminoin kestämään kovaa kohtelua, märkää lunta ja riepottelua. On tärkeä saada kuvaan oikeat suhteet, joten piirtelen spriiliukoisella tussilla pääviivat seinälle. Se onkin yhtä tellingeillä kiipeilyä ylös ja alas, mutta tämä vaihe on tehtävä erittäin huolellisesti. Kun kuva on valmis mielessä ja sen suuntaviivat ovat seinällä nähtävissä, voi veistäminen alkaa.

Tellingeillä sissipuukon kanssa taiteilemassa…

Suunniteltua lumikuvaa joutuu välillä muokkaamaan ja muuttelemaan, lumi ei nimittäin ole aina.. tai ei useinkaan ole tasaista ja helposti veistettävää. Katselen lumiseinää tarkasti ennen veistämistä, erittäin paakkuuntuneet tai värjäytyneet kohdat on jätettävä kuvan ulkopuolelle. Joskus avautuu mahdollisuus käyttää lumeen muodostunutta rosoisuutta tai värjäytymiä veistoksen osana, ja se on tosi hauskaa ja innostavaa.

Tänä vuonna lumilinnan hahmot nostin kansalliseepoksestamme Kalevalasta.

Heti kun seinät ovat saaneet veistoksensa, aloitetaan huonekalujen tekeminen. Ravintolan pöydät loihditaan jäästä. Sopivan kokoiset jäälohkareet on sahattu läheiseltä järveltä, kuljetettu linnan vierelle ja aseteltu lavoille. Siitä ne sitten vedetään ravintolasaleihin ja palat ”liimataan” jäälumisohjolla toisiinsa tarkasti mitaten.

Nukkumahuoneiden sängyt ovat puurakenteisia, niihin tulee lämpimät patjat, peitot ja makuupussit. Valaistus on lumilinnan viimeisimpiä työvaiheita, mutta vaikutelman luomisen kannalta lähestulkoon se tärkein. Valolla voidaan latistaa hienokin veistos tai nostaa sen kiehtovuus uudelle tasolle.

Lumilinnassa on erittäin hyvä nukkua. Ajattelepas, lumilinnassa nukut oikeastaan veden sisällä. Äänet katoavat, linnassa on aivan omanlaisensa pehmeän vaimea akustiikka, hengität kostean puhdasta viileää ilmaa. Jos Sinulla on joskus mahdollisuus, suosittelen yötä lumilinnassa.

Seuraavaksi esittelen valmista linnaa. Tulipa videolla juteltua kaamoksestakin, se on mielestäni lumoavan kaunis ajanjakso. Se alkaa Muonion korkeudella 10.12. ja kestää 24 vuorokautta. Tammikuun alussa aurinko taas kipuaa tuntureitten yli meitä katsomaan.

Pieni kierros valmiissa lumilinnassa.

Jääkäämme odottelemaan auringon paluuta ja tuokoon tuleva vuosi jokaiselle jotakin upeaa, uusia oivalluksia ja ikimuistoisia tapahtumia.

Kiitos kun luit ja katselit. Toivotan Sinulle rauhallista ja tunnelmallista Joulua ja mitä parhainta Uutta Vuotta!

Annethaan miehleisten päivien tulla ja nähjään ensi vuona.

Paula

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.