Aika vierii tosi nopeasti, tuntuu ettei tahdo vauhdissa pysyä. Tämä talvi on ollut yhtä matkailijoiden virtaa, heitä riittää Lapin joka soppeen ja he ovat pitäneet kaikki matkailun alalla työskentelevät hyvin kiireisenä.
Mutta mutta… niin hoppu sole koskhaan, ettei kerkiäis tunturille. Tekkee hyvvää hengitellä kaikessa rauhassa, ei kethään mishään, omat jäljet vain hangela. Aina välilä häätyy pittää hengähystauko.
Mie en ole vähhään aikhaan kirjotellu tänne mithään, molen pitäny tuumaustaukoa. Meinaan muuttaa tätä sivua, nimeä sun muuta. Pikkuhiljaa kehittelen, annethaanpa asijoitten ilmaantua ko non tullaksheen.
Mitä solet mieltä, onko sulla jotaki toihveita mistä mie kirjottasin? Tai tykkäisikkö sie nähhä viteoita, mettästä ja tunturilta? Sano vain, tuohon kommettikenthään saapi vaphaasti laittaa ehotuksia 🙂
Molen sen kannala, että ko eessä on jonkumoinen muutos, son aina hyvä ensin katella ja tuumata. Sitte ko hoksaa, varmasti tietää, niin heti tarttuu tilasuutheen. Kuuntelee syämellä. Ko tarpheeksi rauhassa kyssyy, niin sen löytää mitä onki ettimässä.
Se saattaa olla justhiin kulman takana se, mitä solet hakenu, tullee yllärinä vasthaan. Sitä ei koskhaan tiiä.
Nyt mie toivotan sulle mahottoman valosaa kevhään aikaa. Nauti jokhaisesta päivästä ja löyä aina uusia hyviä asioita. Mieki ilmaannun tänne taas tekehmään, ko oikea polku löytyy.
Hurmaavia kuvia Paula. En osaa neuvoa, miten sinun pitäisi edetä.
Kiitos Sirpa! Mettissä on mahtavaa kulkea kameran kans 🙂 Olen vähä tuuminu, että videoitaki olis soma tehä..katothaanpa…
Sinä käytät kieltä kivasti.