Tänä vuonna tulee mukavasti marjaa. Hilloja eli lakkoja on paikoin aivan hullusti ja mustikoitakin siellä sun täällä sinisenä mattona. Ihanaa, kertakaikkisen upeaa! Nyt kaikki marjastamaan, se on tosi hyödyllistä, virkistävää ja kohottavaa puuhaa. Monet ovat kutsun kuulleet ja rynnänneet metsään ja soille. Hieno juttu…. mutta onhan siitä sitten seurannut jotakin ikävääkin. Vapepa, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on painanut urakalla hommia etsiessään eksyneitä marjastajia.
Marjastamisessa ja sienestämisessä on muutamia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Käyn tässä postauksessani nyt eräoppaan ja keruutuoteneuvojan ominaisuudessa hieman läpi neuvoja, joista on takuuvarmasti hyötyä kaikille metsän sadon kerääjille.
Ensimmäinen neuvoni on, että suunnittele aina reitti miten kuljet ja katso se kartalta, tiedä minne menet. Vaikka paikka ja reitti olisivat Sinulle tuttuja, niin tutki karttaa silti. Matkan varrella voi tulla vastaan yllätyksiä ja suunnan muutoksia. Katso kartalta kaikki aluetta rajaavat selvät maamerkit, joki, tie, peltoaukeat yms. ja tarkista niiden ilmansuunnat, eli selvitä lähtöpaikkasi suhteesssa näihin selviin maamerkkeihin. Kerro jollekin läheisellesi, minne olet menossa ja kauanko reissusi suunnilleen kestää. Vaikka lähtisitte porukalla metsään, ilmoita suunnitelma kotijoukoille.
Pidä puhelimessasi 112 Suomi-sovellus ladattuna. Se on ehdoton jos eksyt, pelastajat löytävät sinut sovelluksen kautta helposti. Puhelimeen kannattaa ladata myös joku karttasovellus, niitä on saatavana monia ja ihan ilmaisiakin, esimerkiksi Karttaselain. Metsähallituksen Retkikartta on kätevä maastojen tutkimiseen. Jokaisen kerran metsään mennessäsi katso moneltako lähdet autolta kävelemään ja mikä on ilmansuuntasi, missä aurinko on silloin. Käytä valmiita merkittyjä polkuja tai metsäautoteitä, jos niitä on.
Paina lähtiessäsi mieleen joitakin hyviä maamerkkejä, esimerkiksi että ahaa, tuo korkea vaara on tuolla kello yhdessä eli koillisessa ja tuo masto näkyy nyt minusta kello yhdeksässä eli lännessä, kun lähden kello kahteentoista eli kohti pohjoista. Kompassi on hyvä olla mukana repussa, mutta jos et omista sellaista, niin usein kännykässäkin on kompassi ja karttasovelluksista ainakin voi määrittää suunnat. Pienellä vaivannäöllä opit lukemaan karttaa, ja tämä taito palkitsee Sinut varmasti. Lataa kännykkä aina täyteen ennen lähtöä ja pidä mukana varavirtalähde, jos Sinulla on sellainen.
Jos tarkoituksesi on tulla samaa reittiä takaisin, niin tarkkaile suuntaa ja paina tasaisin väliajoin mieleen maamerkkejä, esimerkiksi että tässäpä on tämän värinen iso kivi aukean reunassa, notkelmassa on tuo erikoinen kauas näkyvä puu ja tästä vasemmalle jää tuollainen jäkäläkallio. Ja tiedätkö mitä, kun maamerkkejä on hankala pitää mielessä pitkään, niin ota niistä kuvat. Näin ne tallentuvat Sinulle oikeassa järjestyksessä. Ole tietoinen, ole valpas, tarkkaile ympäristöä ja kulkusuuntaa.
Hillastaessa katso tarkasti kohta, mistä tulit jänkälle. Jos mitään sopivaa maamerkkiä ei ole ja kaikki näyttää samanlaiselta, sido vaikka muovipussi korkealle puunoksaan, jotta se näkyy kauas. Hillajänkällä hyöriessä sitä keskittyy marjojen keräämiseen ja suunta hukkuu helposti, hupskeikkaa, äkkiä oletkin pyörähtänyt ja ihmettelet miten tämä jänkkä nyt näin outo on… mutta merkkisi vilkuttelee iloisesti Sinulle oikean tulosuunnan. Jos teitä on useampia marjastajia, voitte sopia treffit merkin alle vaikka parin tunnin kuluttua poimimisen aloittamisesta ja pitää yhteisen evästauon. Kotiin lähdettäessä merkkipussi tietenkin kerätään mukaan, luontoon ei saa jättää mitään roskia tai jälkiä.
Jos Sinulle käy niin hassusti, ettet kertakaikkaan tiedä missä olet, älä hermostu. Pysähdy HETI. Älä kulje metriäkään eteenpäin. Katsele tarkasti ja tuumaile. Palaa omia jälkiäsi takaisin, muistat kyllä aivan viimeisimmät askeleesi ja suunnan, mistä tulit. Hae edellinen maamerkkisi jos suinkin mahdollista ja paikanna itsesi kartalle. Tärkeintä on, että et säntää sokkona eteenpäin. Jos tilanne ei ratkea, soita apua ja jää odottamaan. 112-sovelluksesta löydät sijaintisi koordinaatit.
Toinen neuvoni on, että ota hyvä päiväreppu mukaan, sellainen mitä on vaivaton kantaa ja mikä pysyy napakasti selässä paikoillaan vaikka kumartelisit marjojen perään mättäille. Pakkaa reppuun aina reilu pullollinen vettä ja kuksa tai juomakippo, evästä, puukko, tulitikut, alueen kartta, kompassi, puhelimen varavirtalähde, ensiapupakkaus ja vessapussi. Hyönteiskarkotekin on hyvä olla, vaikka pääsääntöisesti marjareissuilla on tultava toimeen ilman sumutteita, ainakaan käsiin niitä ei saa laittaa. Hyönteisiltä suojautuminen tehdään vaatetuksella.
Siis häh, vessapussi? No miepä kerron mikä se on. Se on pieni muovipussi johon laitetaan riittävä käärö vessapaperia, käsidesi, kosteuspyyhkeitä ja ehkäpä pieni luomusaippua. Kun ollaan päivä metsässä, niin pakko on käydä välillä vessa-asioilla. Hygieniasta huolehditaan metsässäkin, tai oikeammin varsinkin metsässä. Vaihtosukatkin on hyvä laittaa mukaan ja sadetakki, varsinkin jos on luvassa vesikuuroja. Kahvinjuoja ottaa tietenkin pikkutermoksen kahvia, ei sitä nyt ilman kahvia metsään mennä…. aina ei metsässä ole kahvinkeittomahdollisuutta. Sitten vain lippis päähän, sanko käteen ja menoksi. Hengittävät ulkoiluvaatteet ovat mukavat, huolehdi etteivät housunlahkeet, hihansuut tai kaulus retalehdi avoimena, sääsket ja mäkärät ja varsinkin polttiaiset löytävät varmasti kehosi suojattomat paikat ja iskevät kimppuun.
Kolmas neuvoni on luontolähtöinen vastuullisuus, roskattomuus ja hyvä hygienia kaikessa toiminnassa. Mitään marjoja ei missään tapauksessa revitä raakana, varvikkoa ei vahingoiteta, eikä metsässä sotketa. Kaikki tyhjät ruokapakkaukset ja muovit kannetaan takaisin kotiin ja lajitellaan asianmukaisesti. Mainitsin jo tuossa aiemmin vessassa käymisestä eli miten toimitaan kun tulee hätä ja on mentävä tarpeilleen, suomeksi sanottuna on käytävä kyykkypaskalla. Nosta silloin ensin sammaleet sievästi sivuun ja kaiva pieni kuoppa, tee asiasi siihen ja peitä jäljet, ensin sammal takaisin ja sitten vaikka kivi päälle. Ja tietenkin ennen marjastamista kunnollinen käsien puhdistus.
Kun sato kerätään ja käsitellään oikealla tavalla, huolehditaan hygieniasta sekä nopsasta toimittamisesta pakastimeen tai muuhun jälkikäsittelyyn, se on ja pysyy laadukkaana ja aromikkaana. Mustikka on toinen arvomarjamme, joka on syytä kerätä varoen, toisella kädellä varpua tukien. Varvikkoa ei revitä poimurilla eikä marjoja liiskata.
Tällainen vastuullinen toiminta on itsestäänselvää tavalliselle marjastajalle, joka kerää ruokaa perheelleen talven varalle. Mutta tämä ei ole selvää niille kerääjille, jotka ovat metsässä rahan takia. Metsiin on jokamiehenoikeuden varjolla jo pitkään tuotu ulkolaisia porukoita, jotka suurilla haravapoimureilla repivät varvikot juuriltaan. Olen kävellyt tallaisen porukan jälkiä ja näky on itkettävä. Siellä missä nämä porukat kulkevat, sato taantuu. Sammaleesta irti revitty varpu ei tuota marjaa likimain kolmeen vuoteen omalla tasollaan ja osa varvikosta vahingoittuu pysyvästi. Metsiin jätetään holtittomasti roskaa, ulosteita ei peitetä. Ymmärrän, että heidän täytyy saada marjaa niin paljon kuin mahdollista niin lyhyessä ajassa kuin suinkin, luonnosta ei mitään väliä, kunhan he saavat ne niukat euronsa. Ymmärrän että marjafirmat kiskovat jokaisen poimijan selkänahasta kaiken irti mitä on saatavissa. Ymmärrän, että heidän täytyy repiä hillat raakana varsineen ja marjat happanevat läpimissä autoissa suurissa saaveissa roskamäskinä. Ymmärrän, että marjafirma ei välitä, vaikka mustikoiden ja puolukoiden seassa on oksia, poronpaskaa, käpyjä ja sammalia, hehän puhdistavat ja käyttävät tuon moskan teollisuudessa. Minusta tämä ei ole oikein, vaan hyvin kaukana vastuullisesta toiminnasta… Mutta sentään yhden kerran kävi niinkin, että tapasin metsässä pienen omaehtoisen ulkolaisen porukan, joka keräsi nätisti pikkupoimureilla ihan hyvää marjaa. He eivät olleet marjafirman listoilla vaan myivät sadon ravintoloille.
Jos marjasta vain maksettaisiin poimijalle käypä summa, ihmiset todellakin keräisivät luonnonantimia innolla myös myyntiin. Perinteiseti lappilaiset poimivat pakastimet täyteen marjoja ja sieniä, ja paikalliset hakevat metsästä laatusatoa metsää roskaamatta. Ainakin Lapissa on ihmisten keskuudessa vallalla asenne, että metsää ja luontoa kunnioitetaan. Tänä kesänä, kun korona on pidätellyt ulkolaisia porukoita poissa marjamailta, on ollut ilo poimia. Olen yhä enenevässä määrin ja ilahduttavasti nähnyt, miten paikalliset keräävät paikallisille yrityksille ja yksityisille metsän satoa. Tästä asiasta, luonnontuotteiden keruusta, voisin kirjoitella vaikka kuinka, mutta jätän sen nyt tähän ja palaan asiaan joskus toiste.
Neljäs neuvoni, tai oikeastaan niksini on, että tutkit marjareissuilla ympristöä, kasveja, kiviä, puita, maisemaa…. Pidä kamera mukana ja ota kuvia. Kännyköissä on jo todella hyvät kamerat, niilläkin saa hienoja otoksia. Niin kiire marjastamisessa ei saa olla, ettei ehdi havaita ja ihailla muuta luontoa. Luonto ja metsät ovat täynnä pieniä ihmeitä, saat paljon enemmän antia marja- ja sienireissuista, kun katselet ympärillesi.
Hyvä pieni kasvi- tai luontokirja ei repussa paljon paina. Kun silmiisi osuu jotakin mitä et tunne ja mikä kiinnostaa, kaiva esille kirja tai etsi netistä, selvitä kuka kaveri se Sinua sieltä mättäältä katselee. Näin marjareissusta tulee myös antoisa ja opettavainen luontoretki. Anna itsellesi aikaa metsässä, olet sen ansainnut.
Voit myös ottaa marjareissuille mukaan ajatuksen hyötyliikunnasta. On hyvä tai oikeastaan hyvinkin tärkeätä venytellä ja oikoa kroppaa poimimisen lomassa. Luonnonantimien keruu tekee hyvää keholle, mielelle ja kukkarolle, se on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Suosittelen läpimästi.
Kiitos kun luit, toivottovasti sait kipinän lähteä marja- tai sienireissulle. Metsä toivottaa Sinut tervetulleeksi!