Aartheita pukkaa

Son tullu se aika vuesta ko maa ja puut pukkaavat villinä vihreää ilmoile. Mahoton ko onki soma ihhailla, nuuhkia ja maistella Luonto-Äitin tuohreita antimia. Kevhääla kaikki kasvit ja lehet on täynä parantavvaa voimaa, nyt niitä kannattas koota taltheen ja säilöä talven varale. Terhveys ja hyvinvointi lähtevät luonnosta. Luonto-Äitin ruoka- ja lääkekaappi ei ehy.

No tietenki on aluhveita, mistä ei piä koota suuhun mithään. Ihmiset myrkyttävät, repivät ja tuhoavat elinympäristöänsä parhaansa mukhaan. Holtiton ja misthään piittamaton kaivostoiminta on siitä hyvä esimerkki. Mutta tällä kertaa mie en ala tuosta paasaahmaan mithään. Sen sijhaan aattelin esitellä yhen kasvin. Tunnekko siankärsämön? Jos et, niin hopusti tunnistahmaan.

Siankärsämö elikkä latinaksi Achillea millefolium on mahoton voimakasvi. Se ei näytä juuri milthään ja se kasvaa melkhein joka paikassa. Ihmiset luulevat sitä tienlaijan rikkaruohoksi, mutta oikeasti son toellinen aarre.

Kokoappa kourallinen siankärsämön tuohreita kukkia ja nuuhkase. Haiju on taihvaallisen ihana, puhas ja täyvellinen. Siankärsämö auttaa monhiin vaihvoin, son tehokas yleisrohto.

Siankärsämö on verenseishauttaja. Ko saat virtahnaan valuvan haavan, laita siihen siankärsämöä hautheena, niin jo heittää veri valumasta.

Entisaikhaan siankärsämön väkevä voima on tiijetty, puusepilä on aina ollu kärsämönippu työkalupakissa haavojen varale ja sotihlaat on kantahneet kärsämöitä, että ko paha paikka kohale sattuu, niin olis jotaki apua omasta takkaa.

Kaikenlaiset järstit ihola, tulehukset, hiertymät ja paisheet saavat helpotuksen siankärsämöhautheesta. Ja jos sulla tuppaavat ikenet kippeytyhmään ja tulehtuhmaan, kurlaappa siankärsämöteelä suuta, niin jo alkaa tokenehmaan.

Ja passaa kärsämöllä hautoa muitaki arkoja paikkoja, peräpukamat ja suonikohjukki sillä hiljaksheen hellittävät.

Kärsämöä voipi käyttää yhtälaila sisäsesti ko ulkosesti. Siankärsämöteelä lepytethään kivulihjaita kuukautisia ja mahakipuja, se auttaa ripulissa, lunssassa ja räkätauvissa. Jos maha on kovala ja pierettää, niin kärsämötee helpottaa olotillaa.

Vanhemman vaimoväen vaiva eli vaihevuet saattavat toisihnaan olla hankala riesa, hikkoiluttaa ja meinaa välilä hermo mennä. Silloin kannattaa ottaa kärsämökuuri.

Eikä vaihevuet ole vain vaimoväen vitshaus, kyllä net äijänpuolekki äkisevät ko ikkää kertyy. Siankärsämöä vain molemmille, niin jo laskeutuu rauha pirthiin.

Kukkia keräthään kesälä ko net on justhiin auehneet ja kuivathaan ritilällä uunissa tai kuivurissa matalalla lämmölä rutikuivaksi. Lehtiäki voipi kuivata, net keräthään ennenkö kärsämö alkaa kukkihmaan. Lehtiä voipi syyä tuohreenaki, nuoret lehet maistuvat hyvältä leivän päälä ja salaatissa.

Voipipa siankärsämöstä tehhä vaikka marmelaatimakkeisia, ja net on kyllä mahtavan makusia, semmonen hienostunnu aromi.

Kärsämöteehen laitethaan teelusikallinen kuivattua yrttiä kuppia kohen. Vesi keitethään ja panhaan yrtit kuuhmaan vetheen hautuhmaan vähäksi aikaa, siivilöihään ja juohaan. Tai tehhään teestä ihole haue, eli laitethaan jäähtyny tee rohtoihneen kaikkihneen siteharsotaitoksheen ja asetethaan kipehjään kohthaan.

Sitte varotuksen sana: siankärsämö on sen verran tuju yrtti, että sitä ei saa myöthään käyttää. Kupillinen aamula ja illala ja vain pari viikkoa kerrahlaan. Sitte häätyy heittää ja pittää taukoa, ja joskus taas ottaa kuuri ko tarvithaan.

Meilä on muutamia niin hienoja rohtoja, että kaikkien olis hyövyllistä tuntea ja tietää net. Siankärsämö kuuluu tähän porukhaan, sitä pitäis jokhaisella olla kaapissa.

Eipä sitte muuta ko kärsämön lehtiä popsihmaan. Kukkia pääset kerräähmään, ko kesä tästä vähä vanhenee. Alethaanpa nauttihmaan kesästä.

Kiitos ko luit, kaunista alkukessää!

toivoo Paula