LÄHE VÖLHJYYN, MENEMÄ LÖYTÖRETKELE LUONTHOON! Molen eräopas, kalastusopas, luonnontuoteohjaaja, luontoyhteyskouluttaja, puutarhuri, kirjailija ja taiteilija Paula Sieppi. Enimmäksheen kuljettelen Sinua Länsi-Lapin uppeissa maisemissa, tunturipuroila ja hiljasissa mettissä. Mie opetan Sinut tuntehmaan rohki hyövyllisiä rohtoja ja kerron Sulle vanhojen mettien salaperäsiä tarinoita. Tiesikkö, että puut praativat keskehnään? Lähemä kuuntelehmaan ja ammentahmaan Maaäitin voimia.
POLKUJA metsään ja tuntureille
Kireitä siimoja
Kalastus on ihanaa! Olen kalastanut pikkutytöstä asti, jo ennen kouluikää olin kesäisin päivät pitkät virvelöimässä järven rannoilla ja osasin myös itse irrottaa kalan, suolistaa ja siivota sen. Enimmäkseen kalasaaliit olivat ahvenia, mutta taltutinpa joskus rannalle myös mojovia haukia.
Ennen kalastus kuului luonnollisena ja itsestään selvänä puuhana Lapissa asuvien arkeen, sitä ei pidetty minään erityisenä harrastuksena, se oli normaalia elämän rutiinia. Kala oli varsinkin vesistöjen äärellä asuvien perusruoka, ja siksipä lapsetkin opetettiin kalastamaan ja käsittelemään kaloja jo pienestä pitäen. Jotkut siihen kyllästyivät ja aikuisena inhoavat kalan hajuakin, mie onneksi en, vaan ihastuneena kalastelin aina kun oli mahdollista. Nyt minulle ilokseni avautui oivallinen mahdollisuus kartuttaa tietämystäni vedenalaisesta maailmasta vielä lisää, lähdin opiskelemaan kalastusoppaaksi.
Lappian Muonion toimipisteessä on loistavia luontokoulutuksia ja kalastusoppaan ammattitutkinto on niistä yksi. Vuosikurssillamme on todellisia kalastuksen taitajia kilpaperhokalastajista lähtien ja on ollut ilo reissata heidän kanssaan pitkin jokia ja järviä tutkailemassa kalastuksen saloja.
Lohen perhokalastus ja joessa kahlailu on jännää puuhaa. Liukhaat pohjakivet pitävät kalastajan koko ajan valphaana.Kelluntarengas on oikeashaan kelluva nojatuoli, jota ohjastethaan räpylöilä. Kahluukampheet pääle, räpylät jalkhaan ja ei ko järven seläle perhoa uittahmaan. Kelluntarenkhaassa saapi olla omissa oloissansa aivan lähelä vettä liplattavien aaltojen tuuiteltavanna. Kelluntarenkhaala ko lähtee perhostelehmaan, paras on tyyni sää. Renkhaala pääsee semmoshiinki paikhoin, minne venheelä saattaa olla hankala mennä tai minne venettä ei saa vietyä. Kelluntarenkhaan voipi kanniskella selässä erätaipahleitten taka ja mennä kalale kaukasissa ja luppaavissa jokisuvannoissa.Nämät lähes ensimmäiset omasitomat perhot ei hääppösiltä näytä, mutta jos niilä kalan sattus saahmaan, niin olishan se juhlavaa…
Ei mikhään ole lepposampaa ko viettää kesäpäivä venheessä uistelemalla. Maisematki on tällä järvelä kohihlaan...
Haukihommissa ei hymy hyyvy… Ruovottomaksi fileoitu, maustettu ja voissa paistettu hauki on makosa kala. Haukipihvit tai paistetut haukipalat on herkkua uusien pottujen ja kermaviilikastikheen kans ja pitäis kelvata nirsomalekki syöjäle. Haukea on haukuttu jänkkäkoiraksi, kesähauki on meilä pruukattu viskoa jänkäle kettujen syötäväksi, mutta nykysin haukea alethaan jo arvostahmaan aivan erilaila. Hauki on hauska kesyttää venheesheen ja kalassa riittää syötävää. Euroopassa haukea himoithaan jo kohta enemmän ko lohta ja jänkkäkoiran kalastaminen on haluttu elämys. Kalavesien hoitajana ja kalakantojen säätelijännä hauki on mahottoman tärkeä petokala. Yli kymmpikiloset hauet on ylheensä naahraita ja net pitäs jättää vahingoittamatta vetheen sukua jatkahmaan.
.
Syksyn satoa…
Talviverkottajan sormet on pakkasessa ja tuulessa kovila, mutta sormia voipi lämmittellä avannossa ja lämpimissä kinthaissa. Verkotus on Lapissa perintheistä puuhaa, jolla melkosen varmasti syömäkalat saapi. Ismete-pilkki on täkykalstusta. Pilkkiavannon pittää olla reilu, ko täkhyyn saattaa iskeä isoki kala ja häätyhän se jääle saaha. Ko kallaa tullee, siitä tehhään tulila herkkuruokia jos jonkimoisia. Tässä met kehitimmä ja kokkeilimma siiterihaukea ja oli kyllä käypä ja hieno aromi. Matheitten pilkkiminen on pimeää hommaa ja limakääryhleen perkaaminen sottasta, mutta niin hyvä keitto matheesta tullee, että viepi kieleneki menneshään. Matheen maksa on suurta gurmeeta.Kilpisjärveltä kohti erämaata… Käsivarren tunturijärvien rautupilkkireissu on aina juhlan paikka, kevättalven kohokohta. Kännyköile ei näilä selkosilla ole kenttää ja se on mukavaa, kännykästä tullee pelkkä kamera. Tuossa putelissa on muuten marjamehua, hyviä reissuja ei ryyppäyksellä pilata. Viina ja ankara luonto ei ole hyvä yhistelmä. Niin kaunista että kulkija aivan myksityy. Taihvaan ja lumisten lakheuksien valot ja värit on niin uppeita, ettei niitä kyllästy kattelehmaan.
Rautupilkkien viritys on innostavaa ja tarkkaa touhua. Ko on monta vappaa valhmiina pyynthiin, voipi eri paikoissa kokkeilla mikä väri se millonki sattuu olehmaan ottivehje. Rautulätkhään ruukathaan kiinnittää vilkkuva valo kallaa houkuttelehmaan. Rautu on utelias kaveri.
Rautu on kirkhaitten tunturijärvien mahtava herkku ja niin kaunis kala, että aina ko se avannosta putkahtaa, ei voi ko kiitollisenna ihhailla.
Tuulensuojan rakentamista lumikuutioista hyväle pilkkipaikale voipi suositella. Lumimuurin suojissa on tosi lokosaa ootella kauhniita kaloja siiman päähän. Avannosta ko kurkistaa ja suojaa pilkkireijän päivävalolta, nääkkee hyvin järven pohjale asti. Näköpilkki onki rautujen kalastuksessa kaikhein hauskinta, voipi seurata miten ihana valkoreunaevä tullee tutkihmaan syöttiä. Pilkkiteltta on toinen hyvä ratkasu. Mitä tummempi teltta, sen helpompi on katella avanthoon ja seurata kalojen lipumista. Teltassa ei kylläkhään näe erämaan majesteettisia maisemia. Minun mielestä rautu on yksi maailman kauhneimmista kaloista. Kyllä kalastajan syän sykähtää, ko tämmönen antautuu saahliiksi. Taustala onnellinen kalastaja seuraavaa sykähyttävää kallaa näköpilkkimässä.Rautupilkile lähethään varhain aamula, ensimmäinen syönti ossuu auringon noushuun. Samala näkee huikean valonäytelmän taihvaala. Taivas on värikäs ko rauvun maha. Vaikka tuulee ja vihmoo lunta, ei tule kylmä konttailla pilkkiavannolla ko kelkkapuvun alla on monta kerrosta villaa. Komea kala kruunaa kunka kovan ja kylmän päivän tahansa.
Me kalastusopasopiskelijat olemme tulevan kevään, kesän ja syksyn vesillä, tunturipuroilla, Jäämerellä, järvillä ja lohijoella, vaeltelemme iloisena ja aistit avoimena oppimassa Luontoäidin juhlasaleissa.
Kalastuksessa ja kaikessa luonnossa olemisessa, luonnon antimien keräilemisessä ja pyydystämisessä on mentävä luonnon ehdoilla. Luonnosta ei ahnehdita eikä oteta, vaan sieltä saadaan sen verran, mitä Luontoäiti antaa. Luonnonkansojen asenne, että luonnosta tuohaan kotia vain se mikä tarvithaan ja kaikesta kunnioituksella kiitethään, olisi kaikkien luonnossa kulkijoitten tärkeätä omaksua.
Kiitos ko luit ja kattelit, kuulhaanpa taas ko kerethään. Son kohta kesä eessä, päivä on jo yötä pitempi. Kesä on niin hoppusta ja ihanan touhukasta aikaa, on tuhannentuhatta hommaa rukattaa tehä ja välilä häätyy vain istua ihhailehmaan kasvun ihmettä. Tunturiterhveiset Sulle täältä lumen ja valon keskeltä, lähettääpi Paula.
